Ympäristötekijöiden sekä koiran ominaispiirteiden ja rodun yhteys omistajan arvioimiin iho-oireisiin Suomen koirapopulaatiossa

Koirien Ruokintakyselystä analysoitiin omistajien arvioimien iho-oireiden ja ympäristötekijöiden, koiran ominaispiirteiden sekä rodun yhteyttä. Omistajaperheeseen syntyminen ja muiden koirien kanssa eläminen näyttivät suojaavan iho-oireilta, kun taas hyvin puhdas koti ja yli 50 % osuus valkoista turkinväriä altistivat iho-oireille.

Ruokintakyselyn kyselyvastauksista analysoitiin ympäristötekijöiden sekä koiran ominaispiirteiden ja rodun vaikutus koiranomistajan arvioimiin iho-oireisiin. Kysymys on kyselyssä muodossa: "Koira sairastaa atopiaa/allergioita (iho-oireita)", mutta koska atooppinen dermatiitti (atopia) sekä allergiat ja yliherkkyydet ovat sekä vaikeita diagnosoitavia eläinlääkäreille että hankalia varmuudella päätellä myöskään pelkästään omistajan toimesta, emme tässä analyysissä puhu suoraan atopiasta vaan ainoastaan omistajan arvioimista koiran iho-oireista.


Analyyseissä oli mukana yhteensä 8643 koiraan, joista 1585 koiraa kärsi omistajan ilmoituksen mukaan iho-oireista ja 7058 koiraa oli näiden vaivojen osalta terveitä. Iho-oireiset koirat olivat iältään keskimäärin 4,5-vuotiaita ja 51,1 % niistä oli uroksia. Terveet koirat olivat iältään keskimäärin 4-vuotiaita ja niistä 46,7 % oli uroksia. Aineisto sisälsi 261 eri koirarotua sekä sekarotuisia koiria.


Rodut ja roturyhmät


Kaksikymmentä yleisimmin iho-ongelmista kärsivää rotua on listattu Taulukkoon 1. Viiden kärkeä pitävät valkoinen länsiylämaanterrieri, bokseri, englanninbulldoggi, dalmatiankoira sekä ranskanbulldoggi. Laskuihin on otettu mukaan vain rodut, joista oli vastaus yli 40:n koiran osalta.


Iho-oireiden yleisyyttä verrattiin myös roturyhmittäin. Iho-ongelmien riski verrattuna sekarotuisiin koiriin oli suurin ryhmässä 3 (Terrierit) ja ryhmässä 6 (Ajavat ja jäljestävät koirat), kun taas pienin riski iho-ongelmille oli ryhmässä 5 (Pystykorvat ja alkukantaiset koirat) sekä ryhmässä 10 (Vinttikoirat). Geneettisen muuntelun perusteella (Parker ym., 2004) ryhmät 5 ja 10 sisältävät koirarotuja, joiden voidaan ajatella olevan geneettisesti lähimpänä sutta. Näillä ryhmillä oli meidän tutkimuksessamme pienin riski kärsiä iho-ongelmista. Sen sijaan sudesta geneettisesti kauimpana olevia rotuja ovat mm. saksanpaimenkoira, jotkin terrierit (kuuluvat FCI ryhmään nro 3) sekä rhodesiankoira ja vihikoira (kuuluvat FCI ryhmään nro 6). Ryhmät 3 ja 6 sekä saksanpaimenkoira olivat analyyseissämme hyvin riskialttiita iho-ongelmille.


Ympäristötekijöiden ja koirien ominaispiirteiden yhteys iho-oireisiin


Tutkimuksessamme analysoitiin yhteensä kahdenkymmenen eri tekijän yhteys iho-oireisiin. Ensimmäisen vaiheen analyyseissä iho-oireilta näytti suojaavan talon puulämmitys, omakotitalossa asuminen, omistajaperheeseen syntyminen, muiden koirien ja eläinten kanssa asuminen, oma piha, useammin kuin muutaman kerran kuukaudessa ulkoilu kahden kuukauden iässä sekä yli kahden tunnin ulkoilu päivässä viiden kuukauden iässä. Iho-oireita näytti lisäävän se, että koti oli hyvin puhdas, turkissa oli yli 50 % valkoista väriä, pentuna oli joko hyvin laiha tai hyvin lihava, ja että koiran emä kärsi myös iho-ongelmista. Sairaiden koirien ryhmässä jopa 13,5 %:lla koirista emällä esiintyi iho-oireita, kun vastaava luku terveiden ryhmässä oli 3 %.


Toisen vaiheen analyysissä käytettiin logistista regressiomallia, johon sisällytettiin edellä mainituista muut paitsi emän iho-oireet, kodin muut eläimet sekä pentuajan ruumiinrakenne ja ulkoilu, sillä näissä oli alle 6000 vastausta. Mallinnuksen jälkeen tilastollisesti merkitsevä yhteys iho-oireisiin oli yhä viidellä tekijällä: omistajaperheeseen syntyminen, omakotitalossa asuminen ja muiden koirien kanssa eläminen suojasivat iho-oireilta, kun taas hyvin puhdas koti ja yli 50 % osuus valkoista turkinväriä altistivat iho-oireille.


Tulosten tarkastelu


Tämän tutkimuksen tulokset olivat osaltaan hyvin linjassa muiden koirilla sekä ihmisillä tehtyjen vastaavien tutkimusten kanssa. Samat riskialttiit rodut nousevat esiin eräissä koirien atopiasta raportoivissa tutkimuksissa, mikä kertoo perinnöllisyyden osuudesta tähän tautiin. Selkeä yhteys iho-ongelmiin huomattiin tutkimuksessamme myös tietyissä roturyhmissä, mistä ei aikaisempia tutkimustuloksia löydy. Iho-oireisten koirien ryhmässä koiran emällä ilmoitettiin olevan iho-ongelmia selkeästi useammin kuin terveiden ryhmässä. Myös tämä puhuu perinnöllisyyden puolesta. Iho-ongelmat olisi siis tärkeää ottaa huomioon myös koirien jalostuksessa.


Iho-ongelmat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisesti perinnöllisiä vaivoja, vaan niihin vaikuttavat vahvasti myös ympäristötekijät. Ihmisillä on monissa tutkimuksissa todettu, että koirien tai muiden eläinten kuuluminen perheeseen vähentää riskiä sairastua atopiaan tai allergioihin. Samat asiat nousivat esiin myös meidän tutkimuksessamme. Tämän vaikutuksen uskotaan johtuvan siitä, että tällöin lapset altistuvat suuremmalle mikrobimäärälle, joita eläimet kuljettavat tassuissaan ja turkissaan sisälle tai siirtävät lapsiin nuolemalla näiden käsiä ja kasvoja. Näin lasten immuunipuolustus pääsee työskentelemään normaalilla tavalla. Tätä ei tapahdu liian hygieenisissä olosuhteissa, jolloin immuunipuolustus muun tekemisen puutteessa aloittaakin hyökkäyksen vääriä kohteita vastaan, joka johtaa erilaisten allergioiden puhkeamiseen. Myös omistajaperheeseen syntymisen suojaava vaikutus saattaa liittyä samaan asiaan, sillä silloin voimme olettaa, että kotitaloudessa on ainakin yksi eläin (koiran emä) koiran lisäksi. Hygieniahypoteesin puolesta puhuu myös tutkimuksessamme todettu hyvin puhtaan kodin altistava vaikutus iho-ongelmiin. Vaikuttaa siis siltä, että niin ihmislasten kuin koiranpentujenkin on hyvä altistua jo pienestä pitäen erilaisille mikrobeille, jotta immuunipuolustus voi kehittyä normaalisti ja toimia oikealla tavalla myös aikuisiässä.


Tutkimuksessamme koirat, joilla oli yli 50 % valkoista väriä turkissaan, tuntuivat olevan alttiimpia iho-ongelmille. Samansuuntaisia tuloksia on todettu valkoisilla bullterriereillä atopiaan liittyen (Nødtvedt ym.). Värityksen yhteyttä atopiaan ja allergioihin ei ole tutkittu paljoakaan, mutta joidenkin koirilla valkoiseen väriin vaikuttavien geenien on muissa tutkimuksissa todettu altistavan myös atopiaan koirilla ja psoriasikseen sekä astmaan ihmisillä. Tutkimuksessamme löydetty yhteys on siis erittäin mielenkiintoinen, mutta asia vaatii vielä lisätutkimuksia.


Ensimmäisen vaiheen analyysimme osoittivat myös omakotitalon, oman pihan ja runsaan ulkoilun suojaavan iho-ongelmilta. Nämä kaikki liittyvät läheisesti luontoon, ulkona liikkumiseen ja samalla myös likaantumiseen. Voisi siis ajatella, että mitä enemmän koira saa liikkua ulkona, liata itsensä, kävellä luonnossa tai pyöriä omalla pihalla sekä tavata muita koiria, eläimiä ja ihmisiä, sitä pienempi riski sillä on sairastua iho-ongelmiin. Tämän lisäksi on tärkeää käyttää iho-ongelmaisia koiria jalostukseen harkiten, sillä tautiin sairastumisella on myös olemassa perinnöllinen alttius. Ympäristön ja geenien lisäksi lopputulokseen vaikuttaa varmasti myös ravinto, minkä osuutta tulemme jatkossa analysoimaan.

Taulukko 1.

Rotu (kpl) Iho-oireita (%)

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

Valkoinen länsiylämaanterrieri (67)

Bokseri (85)

Englanninbulldoggi (44)

Dalmatiankoira (55)

Ranskanbulldoggi (71)

Staffordshirenbullterrieri (139)

Parsonrusselinterrieri (74)

Saksanpaimenkoira (520)

Englanninspringerspanieli (52)

Amerikanstaffordshirenterrieri (53)

Welshinspringerspanieli (45)

Tanskandoggi (79)

Pinseri (90)

Labradorinnoutaja (293)

Jackrusselinterrieri (121)

Newfoundlandinkoira (53)

Lagotto romagnolo (45)

Sileäkarvainen noutaja (67)

Keskikokoinen villakoira (62)

Dobermanni (80)

41,8

40,0

36,4

34,5

33,8

32,4

32,4

31,3

30,8

30,2

28,9

25,3

23,3

21,5

21,5

20,8

20,0

19,4

19,4

18,8