Ruokavalion vaikutus veriarvoihin

Tutkimuksessa puolet staffeista olivat kuivamuonadieetillä ja puolet raakaruokadieetillä. Näiden ruokien voi ajatella eronneen toisistaan kahdella eri tavalla. Ensinnäkin kuivamuona oli hiilihydraattipitoisempaa kuin raakaruoka (kuivamuonassa hiilihydraattipitoisuus kuiva-aineessa oli 48,4 %, raakaruoassa kuitujen osuus oli 1,5 % kuiva-aineessa). Raakaruoka taas sisälsi huomattavasti enemmän proteiinia ja rasvaa kuin kuivamuona (kuivamuonassa proteiinia 27,5 % ja rasvaa 17,4 % kuiva-aineessa, ja raakaruoassa vastaavasti 38 % ja 50 % kuiva-aineessa). Toisaalta ruoat erosivat toisistaan myös siinä suhteessa, että kuivamuona on pitkälle prosessoitua, lämmöllä ja paineella käsiteltyä ruokaa, kun taas raakaruoka on nimensä mukaisesti raakaa, käsittelemätöntä ja kuumentamatonta ruokaa. Raakaruoka oli kuitenkin pakastettu.


Tutkitut veriarvot


Koirilta otettiin kaksi verinäyteputkea, jotka analysoitiin Viikin Eläinsairaalan keskuslaboratoriossa. Toisesta näyteputkesta katsottiin perusverenkuva, johon kuului valkosolut, punasolut, verihiutaleet, hemoglobiini, hematokriitti, punasolujen keskimääräinen hemoglobiinin määrä ja pitoisuus sekä punasolujen tilavuus. Toisesta näyteputkesta määritettiin kliiniskemialliset tutkimukset, joihin sisältyi maksa-arvoja (AFOS ja ALAT), albumiini, bilirubiini, fosfaatti, glukoosi, kalium, natrium, kalsium, kolesteroli, kreatiniini, proteiini sekä urea.


Näiden kaikkien veriarvojen osalta verrattiin eroja kuivamuonaryhmän ja raakaruokaryhmän välillä sekä muutosta kummassakin ryhmässä tutkimuksen alun ja lopun välillä.


Tulokset


Perusverenkuvassa löydettiin ruokaryhmien välillä tilastollisesti merkitsevä ero punasolujen määrässä, hemoglobiinissa (Hb), punasolujen tilavuudessa (MCV), punasolujen hemoglobiinin pitoisuudessa (MCHC) sekä verihiutaleiden määrässä (Kuva 1). Näistä kaikki muut arvot olivat korkeampia raakaruokaryhmässä kuin kuivamuonaryhmässä, paitsi MCV, joka oli kuivamuonaryhmässä korkeampi kuin raakaruokaryhmässä.


Mitä nämä tulokset sitten tarkoittavat? Punasolujen, verihiutaleiden ja hemoglobiinin nousu enemmän lihaa sisältävää ruokaa syövillä koirilla on luonnollista, sillä liha sisältää runsaasti rautaa ja B-vitamiineja, jotka vaikuttavat punasolujen ja hemoglobiinin tuotantoon. Sen lisäksi, että raakaruoka sisälsi määrällisesti enemmän proteiinia, on se myös laadultaan hyvin erilaista kuin kuivamuonan sisältämä proteiini. Lämpökäsittely muuttaa proteiinien, raudan ja B-vitamiinien rakennetta. On mahdollista, etteivät ne prosessoinnin jälkeen ole enää hyödynnettävissä elimistössä samalla tavalla kuin raa’assa lihassa. B12-vitamiinin ja folaatin puutoksen tiedetäänkin vähentävän punasolujen määrää ja kasvattavan niiden tilavuutta (MCV), mikä oli nähtävissä kuivamuonaa syövillä koirilla. Kaikki arvot kummassakin ruokaryhmässä olivat kuitenkin viitearvojen sisäpuolella.


Liian vähäinen raudansaanti altistaa mm. anemialle, ja oireiden ilmeneminen voi olla hyvin yksilöllistä, yleisistä raja-arvoista riippumatonta. Etenkin tiineys on emän elimistölle kova rautavarastojen kuluttaja. Elimistö tarvitsee sekä rautaa että B-vitamiineja energia-aineenvaihduntaan, ja liian vähäinen saanti aiheuttaa esimerkiksi väsymystä ja masennusta sekä vaikuttaa muistiin ja hermoston toimintaan.

Kliiniskemiallisissa analyyseissä tilastollisesti merkitsevä ero ruokaryhmien välillä löytyi veren maksa-arvossa (AFOS), kolesterolissa sekä kreatiniinissa (Kuva 2). AFOS ja kolesteroli olivat korkeampia kuivamuonaryhmässä kuin raakaruokaryhmässä ja kreatiniini taas korkeampi raakaruokaryhmässä kuin kuivamuonaryhmässä.


Jälleen kerran proteiinin suurempi pitoisuus raakaruokaryhmässä todennäköisesti heijastuu veren kreatiniinipitoisuuteen, vaikka usein sanotaankin, ettei ruokavaliolla ole vaikutusta kreatiniiniarvoihin. Raa’an lihan on todettu sisältävän huomattavasti enemmän kreatiinia kuin kuivamuonan, ja elimistö muuttaa ruoan kreatiinin kreatiniiniksi. Kaikkien koirien kreatiniiniarvot pysyivät viitearvojen sisäpuolella, mutta tämä voisi silti olla yksi esimerkki siitä, että koiran ruokavalio olisi hyvä ottaa huomioon, kun eläinlääkäri arvioi koiran verinäytetuloksia.

Maksan toiminnan yhtenä mittarina käytettävä AFOS-arvo oli kuivamuonaryhmässä tutkimuksen jälkeen selvästi korkeampi kuin raakaruokaryhmässä, ja verrattaessa kummassakin ryhmässä erikseen tutkimuksen alku- ja lopputilannetta, huomataan että AFOS nousi kuivamuonaryhmässä ja laski raakaruokaryhmässä (Kuva 3). Arvot pysyivät jälleen kaikilla viitearvojen sisäpuolella, mutta ruokien erilainen vaikutus maksan toimintaan on selvästi nähtävissä. Syytä tähän on vaikea vielä tässä vaiheessa tutkimusta sanoa, sillä esimerkiksi ruokavalion proteiinipitoisuuden vaikutuksista maksa-arvoihin on hyvin ristiriitaista tutkimustietoa. Syynä voi olla joko dieettien erilainen koostumus tai erilainen prosessointitapa. Asia vaatii ehdottomasti lisätutkimuksia.


Myös veren kolesteroliarvo oli kuivamuonaryhmässä korkeampi kuin raakaruokaryhmässä. Raakaruokaryhmässä ei ole havaittavissa suurta muutosta ruokintajakson aikana, mutta kuivamuonassa kolesteroliarvot nousivat kokeen aikana (Kuva 3). Vaikka ryhmän keskiarvo pysyikin jälleen viitearvojen sisäpuolella, kolmen koiran kohdalla kolesteroli nousi jopa yli viitearvojen. Mitään valmista selitystä näille tuloksille ei ole olemassa. Yksi mahdollinen tekijä on lihan sisältämä L-karnitiini, jonka tiedetään laskevan veren kolesterolia. Joissain ihmistutkimuksissa on todettu vähän hiilihydraattia ja enemmän rasvaa sisältävien dieettien laskevan kolesterolipitoisuuksia, mikä sopisi meidän tutkimuksemme tuloksiin. Koiratutkimuksissa on kuitenkin todettu myös päinvastaisia tuloksia, missä proteiinipitoisempi dieetti on nostanut veren kolesterolia. Näissä tutkimuksissa on kuitenkin kyse ollut erilaisten kuivamuonien vertailusta, eikä raakaruoasta. Lisäksi tietyt geenivariantit vaikuttavat eri tavalla dieetin ja veren kolesterolipitoisuuden yhteyteen eri yksilöillä, mikä tuo jälleen eroja eri tutkimusten välille. Myös prosessoidun ruoan on ihmisillä todettu nostavan veren kolesterolia, joten emme voi olla varmoja, johtuuko tuloksemme ruokien erilaisesta koostumuksesta vai prosessoinnista.

Nämä tulokset erilaisten ruokavalioiden vaikutuksista veriarvoihin ovat erittäin mielenkiintoisia ja ainutlaatuisia. Ne antavat paljon ajattelemisen aihetta ja vaativat lisätutkimuksia, sillä syitä näiden ilmiöiden taustalla on vaikea tietää. Tulokset kuitenkin osoittavat sen, että ruokavalio vaikuttaa elimistössä myös veriarvoihin, ja eläinlääkäreidenkin olisi syytä ottaa tämä entistä laajemmin huomioon koirien terveyttä arvioitaessa.

Julkaistu Staffi-lehdessä 2/2016.